Erilaisia pelejä

Tietokonepelit voidaan jakaa monella tapaa, mutta vanha jako konsoli- PC- ja kännykkäpeleihin alkaa olla käynyt hyödyttömäksi.

Niin pitkään kun esimerkiksi matkapuhelimien näytöt ja logiikkapiirit rajoittivat pelien tekniikkaa lujasti, jaolla oli jotain merkitystä: nyt pelit tulevat usein myyntiin kaikille ”alustoille” yhtä aikaa, ja vaikka pelin grafiikkaa on karsittava, sitä voi silti älypuhelimella pelata samalla lailla ja kolmiulotteisena. Onkin järkevämpää puhua pelin lajityypistä eli genrestä.

Yksinkertaiset älypelit tai puzzlepelit eivät vaadi pelaajalta kärsivällisyyttä, rahallista panosta tai omistautuneisuutta, puhutaan satunnaisista pelaajista, vaikka sama henkilö voi hyvinkin viettää yhtä paljon aikaa harrastuksen parissa kuin pelikonsolilla seikkailupeliä pelaava. Näitä pelejä löytyy paljon ilmaiseksi netistä, mutta niitä pelataan paljon myös matkapuhelimella, ja pelipaketin voi ladata tietokoneelle tai pelikonsolille. Pelit eivät ole mitenkään välttämättä helppoja, mutta pelaamiseen tarvitaan järkeä, ei esimerkiksi nopeita refleksejä.

Toimintapelit seurailevat usein toimintaelokuvien mallia, niissä ammutaan, lyödään, hypitään ja räjäytetään: nopeat hoksottimet ja hyvin harjaantuneet pelipeukalot ovat pelaajan elinehto. Pelit muutenkin ovat ottaneet eniten vaikutteita viihde-elokuvista, ja samalla lailla kuin on toimintapelejä ja toimintaelokuvia, on myös kauhupelejä ja kauhuelokuvia. Romanttisia pelejä on vähemmän, ainakaan muualla kuin Japanissa (jossa tunnetusti on aivan kaikkea). Useimmat kauhupelit kuitenkin voi sijoittaa joko toimintapelien lajityyppiin, tai hiiviskelypeleihin: suosittu Splinter Cell sarja oli klassinen hiiviskely (stealth) peli jossa tärkeämpää oli pysyä viholliselta näkymättömissä kuin tappaa kaikki vastaantuleva.